top of page

Ranskan kartanoista Nelson Mandelaan

2. syysk. 2024

Toimittajat Walter Wahlroos ja Ville Sani kävivät Torkkelinpuistikossa juomassa punaviiniä

ja syömässä grillattuja falafelrullia. Ilta jäi mieleen, ei pelkästään hauskan keskustelun,

mutta myös yllättävän viinin ja erinomaisen LP:n takia.


Tapasimme Vaasankadun ja Kustaankadun risteyksessä. Minulla oli viinipullo, Sanilla oli viinilasit.

Tuumailimme minne matkaisimme. Molemmilla oli pitkä päivä takana. Pohdintamme keskeytyi

molempia yllättäneestä nälästä; oli myös pakko saada ruokaa. Päätimme kulkea Vaasankatua pitkin ja

valitsimme nopeasti ruokapaikan, josta löytyisi molemmille sopivaa ruokaa. Vatsa kurni, kun odotimme

tilauksiamme. Nyt oli nälkä.

Odottaessa olimme päättäneet puistokohteeksi Torkkelinmäen kauniin ja suositun

Torkkelinpuistikon. Kokki ojensi ruokamme tiskin yli ja lähdimme pikimmiten kohti puistoa. Puistossa oli

runsaasti lauantai-illan-viettoa suorittavia tovereita. Chapell Roan soi matkakaiuttimesta – vihdoin pääsi

rentoutumaan.


Château Haut Gaussens Bordeaux 2018

Ryhdikäs, rikas ja täyteläinen viini. Tuoksu on aromikas, päällimmäisenä havaitsee marjat ja

kirsikan vivahteet. Marjaisuus välittyy myös ensimmäisenä maussa. Maku jää pitkäksi aikaa kielelle, viini

kehittyy tanniiniseksi ja kuivaksi. Hapokkuutta on myös havaittavissa. Viinissä korostuu miellyttävä

marjainen maku ja tammiset vivahteet.

Sopii erinomaisesti suolaisen tai etikkaisen ruoan kanssa, viinin omat maut korostuvat ja on suussa

ja kielellä valtaava, mikä kannattaa ottaa huomioon valitessaan kaveria viinille. Tämä viini tosiaankin on

eturivissä ja muuttuu erittäin ryhdikkääksi suolasta.

Suositeltavaa myös avautua lasissa tai pullossa ilman korkkia n. 15-20min. Parhaan kokemuksen

saa, kun laittaa pullon ensin jääkaappiin noin 30 minuutiksi ja ottaa sitten pois, avaa pullon ja jättää

pöydälle avautumaan.

Viini sopii myös erinomaisesti savukkeen kanssa. Savun tuhkaisuus ja kitkeryys korostavat viinin

hyviä puolia erityisesti peittämättä makua. Olit sitten tupakoitsija tai muun savun nautiskelija, suolaisen

ruoan tai ranskalaisen makumaiseman ystävä, tämä viini sopii sinulle.


Walter Wahlroos 8/10

Ville Sani 7/10


Täytimme päätoimittaja Walter Wahlroosin kanssa vielä kertaalleen punaviinilasimme täyteen ja

lähdimme ne kädessä kulkemaan kohti asuntoani; ilta jatkuisi levysoittimen ääressä. Levylautaselle

valikoitu Wahlroosin syntymäpäivälahja minulle: Rolling Recordsista umpimähkään valikoitu LP. Neula

tippui levylle, ja raikaavat torvet valloittivat yksiöni.


Youssou N’Dour and Super Etoile de Dakar: Nelson Mandela. (1986)

Armotonta nyökkäilyä ja jatkuvaa askellusta, niistä koostuu senegalilaisen Youssou N’Dour:n ja hänen

yli 20 henkisen yhtyeen kanssa vietetty reilu 40-minuttinen. Kappaleiden sovituksien raikaavat torvet,

polyrytminen perkussio sekä N’Dour:n juuri oikealla tavalla poukkoileva laulu suorastaan kutsuvat

tanssimaan.

Albumi alkaa ylistyslaululla julkaisuaikaan vielä vangitulle Nelson Mandelalle. Välittömästi

selviää, mistä Senegalista ja Gambiasta peräisin olevasta mbalax-musiikista on kyse: tanssista. Vaikkakin

kappaleen tahtiin ei voi muuta kuin hytkyä, ei sen sanoma jää N’Dourin vaikuttavan laulun ansiosta

epäselväksi. N’Dourin manifestista yhtenäisen Afrikan puolesta on käännös levyn takakannessa, muita

kappaleita ei ole käännetty. Laulun lisäksi tilaa annetaan myös instrumenteille; Jimi Mbyayen kitarasoolo

on fantastinen.

Rima nousee heti alkuun, niin korkealle, etteivät seuraavat kappaleet Moule Moule ja Samyaye kykene sitä ylittämään. Vaikkei edellä mainituissa mitään vikaa ole, avausraita on vain niin hyvä. A-

puolen päättävä verisointi diskoklassikosta The Rubberband man nostattaa hymyn huulille. The Spinners -tribuutin loppussa toistuu mantra: ”You have never heard a sound like mbalax music.” Totta.

B-puolen aloittaa albumin kovin tanssilattiabängeri N’Dobine, jossa täysin valoilleen pääsyt perkussio vie tanssijan mennessään. Käsien heiluttaminen N’Dour:n laulun tahtiin tuntuu, niin luonnolliselta, ettei tiedostakkaan tekevänsä sitä. Donkaasi Gi rauhoittaa menoa upealla kertosäkeellä, jossa saksofoni tuplaa kuoron laulua. Tällaiset hetket ovat albumin parasta antia; valtavan yhtyeen yhteiselo sovituksissa on saumatonta, kukin instrumenteista korostaa toisiaan ennestään, kaikki palaset ovat paikoillaan.

Veikeä albumi liikuttaa varmasti väkeä yhtä hyvin kuin allekirjoittanutta arvostelua kirjoittaessa,

niin Siltasessa kuin bluetooth kaiuttimesta soitettuna puistojuhlissa.

Walter Wahlroos, Ville Sani

bottom of page